Söderman Jouni Tapani

S. 31.10.1955 Turussa

Matkani luonnonharrastukseen ja sitä kautta taiteisiin alkoi joskus 60-luvun loppupuolella jolloin erään kaverini esimerkkiä seuraten innostuin lintutieteestä. Hän kertoi miten hän eräänäkin vuonna oli nähnyt jopa 104 eri lintulajia. Määrä kuulosti minusta valtavalta mutta nähtyäni itse ensimmäisenä harrastusvuotenani reilut 130 lajia ei määrä enää niin suurelta tuntunutkaan. Ja liityttyäni Turun Lintutieteellisen yhdistyksen jäseneksi ja kohdattuani todella aktiivisia lintuharrastajia jotka vuodessa saattoivat nähdä yli 200 lajia asiat pikkuhiljaa asettautuivat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Vietin siihen aikaan kesiäni Kustavin Kaurissalossa sukulaisemme maatilalla ja niinä vuosina menetin sydämeni Turun saaristolle ja laajemminkin suomalaiselle luonnolle. Aamuvarhaisesta iltamyöhään soutelin lähialueiden vesillä kalastellen ja samoilin ympäri metsiä ja niittyjä tehden havaintoja ympärillä avautuvasta upeasta luonnosta. Erityinen ihastukseni kohde oli melkoisen suurikokoinen Isoluoto niminen saari jossa siihen aikaan oli ainoastaan yksi erään kalastajan asuttama tila ja saari muuten täysin luonnontilainen. Saareen ei johtanut edes tietä vaan kapean kannaksen yli oli puolittain kahlattava ja hypeltävä siellä täällä olleiden kivikoiden kautta. Mutta saari itsessään oli todellinen paratiisi. Kesästä kesään saaren keskiosassa sijainneella suolla pesi kurkipari, lukemattomat vesilinnut kuten kuikat, uivelot ja pilkkasiivet asuttivat saaren rantoja puhumattakaan pienemmistä siivekkäistä joita alueella oli todella runsaasti. Eräällä retkellä kiersin koko saaren ympäri rantoja pitkin ja aikaa kului 7 tuntia joten tästä saat hieman käsitystä saaren koosta. Kiertelin paljon myös muualla Kaurissalossa, Kiparluodossa ja laajemminkin Kustavin alueella. Nuorelle kaverille oli juhlahetkiä kun isäni poikkesi joskus käymään ja toi mukanaan muutaman markan rahaa. Kustavin merimotelli oli lähin paikka josta saattoi rahoilla hankkia jäätelön joten siitä vaan tossua toisen eteen ja ostoksille. Matkaa yhteen suuntaan n. 4 km. En muista että suklaatuutti olisi useinkaan maistunut yhtä hyvältä kuin noina päivinä. Ellen väärin muista maksoi siihen aikaan 70 penniä.

Sukulaisemme tilalla oli muutamia lehmiä, joukko kanoja ja lampaita. Niiden hoidossa pääsin joskus hieman auttelemaankin. Varsinkin lampaiden kaitseminen ja heinätalkoot ovat jääneet mieleen mieluisina puuhina. Tietenkin myös lehmien poikiminen ja vastasyntyneen lehmävasikan ruokkiminen olivat kokemuksia joita ei hevin unohda. Siihen aikaan lampaat kuljetettiin kesällä erääseen saareen elelemään vapaina ja laiduntamaan rantaniittyjä. Olihan melkoinen määkinä avonaisella kalastajaveneellä kymmenpäistä lammaslaumaa kuljetettaessa. Pisimmillään viihdyin tilalla yhtä soittoa 7 viikkoa joten mahtuihan siihen monenmoista. Oli halonhakkuuta, separaattorin pyöritystä, voin kirnuamista jne. Kesäloman päätteeksi poljin sitten Kustavista Turkuun n.80 kilometriä johon kului aikaa n. 5 tuntia. Tosin pyöräni hajosi matkalla ja jouduin polkemaan loppumatkan n.18 kilometriä yhdellä polkimella.

Sukulaisemme oli perinteinen suomalainen talonpoika jonka vaikutuksesta opin arvostamaan yksinkertaista, selkeää ja vaatimatonta maanläheistä elämää. Hänen antamansa elämänarvot eivät toivottavasti minusta koskaan häviä.

Kustavi Isoluoto -73

Ensimmäinen käsiini saama kamera oli kotonamme ollut ns. "Coca-cola" kamera. Nimitys johtui 60-luvulla olleesta mahdollisuudesta saada tällainen kamera keräämällä Coca-cola, Sprite ja Fanta pullojen korkkien sisäpuolella olleita tarroja riittävä määrä. Olikohan 50 ellei peräti 100 kpl. Kotiimme oli tällainen kamera saatu ja sillä kokeilin ottaa ensimmäiset kuvani joskus vuoden -67 kesällä. Kamera seurasi mukana vähän joka puolelle useamman vuoden ajan ja jonkinlaisia kuviakin kertyi joista muutama esimerkki alla.

Peippo kotipihalla

Ensimmäinen lintukuva 9.7.1967

"Coca-cola" -kamera kuvia v.1967-1972

Isäni joka oli varsinaiselta ammatiltaan levyseppä oli aiemmin ollut merillä ja hankkinut rannikkolaivurin paperit ja ajoi kesäisin Matkailu ja Kuljetuksen vesibusseja ja tätä kautta pääsin myös tutustumaan Turun saaristoon ollessani usein matkoilla mukana. Lukemattomia kertoja matkasin Turusta Nauvoon kipparin ja "trossipojan" mukana. Matkaan lähdettiin klo 17 ja perillä yöpymispaikassa Bisköpsöön Söderbyssä oltiin joskus kahdeksan yhdeksän välillä illalla. Yö vietettiin pienessä kopissa rannan tuntumassa ja aamulla kuudelta lähdettiin takaisin Turkuun Nauvon kirkonkylän kautta. Matkalla poikettiin Vallmoholmassa, Käldössä, Dellholmassa, Haverössä, Seilissä, Hankassa ja Vepsässä. Olin myös kesän -71 rahastajana em. aluksilla matkojen suuntautuessa Vepsään, Naantaliin, Maisaareen, Nauvoon, Nötöön ja Uuteenkaupunkiin. "Kippareiden" joukkoon mahtui monenlaisia persoonallisuuksia joista yhden kanssa tein melkein vakituisesti reissuja. Hän jopa luotti siinä määrin nuoreen kaveriin, että saattoi Maisaaren reissulla Vepsän jälkeen komentaa minut ruoriin ja ryhtyä itse nukkumaan ohjaamon pitkällä penkillä. Kehoitti vain herättämään Maisaaressa mikäli tulisi matkustajia niin hän ajaisi laituriin. Ei tullut ja kädet täristen "tyyräsin" paatin takaisin Vepsään saakka. 60- ja 70-luku olivat turkulaisen vesibussiliikenteen kultakautta jonka hiipumista voi näin jälkeenpäin vain harmitella.

Isäni Erkki Rafael kesällä -73

Lintuharrastukseni myötä kuljeskelin runsaasti Turun lähialueilla Ruissalossa, Katariinan laaksossa, Naantalissa, Rauvolan- Friskalan- Raision- Kuusiston- ja Mietoistenlahdilla sekä Erikvallassa. Varsinkin kevät oli kiireistä aikaa joten ei liene ihme ettei koulumenestykseni ollut järin kehuttava. Jotkut tutuistani ihmettelivätkin koulupäiviäni jotka keväällä kauniin ilman sattuessa saattoivat päättyä jo ennen puoltapäivää. Ja hetki vain ja olin pyörällä matkalla johonkin lintuja "tiirailemaan". Rehtorimme Tauno Kalske joka toimi myös biologian opettajanamme ja oli itsekin kaikkien turkulaisten asianharrastajien tuntema innokas "lintumies" totesikin eräällä tunnilla että "tuo Jounikin on yhtä mittaa poissa koulusta. Selkääs sietäisit mutta antaa nyt olla kun käyt lintuja katsomassa". Ohessa muutama havaintokirjani sivu noilta vuosilta.

Päiväkirjan sivuja v. 1971

Syksyllä -71 aloin seurustella tulevan elämänkumppanini Kristinan kanssa ja -72 keväällä menimme kihloihin ja -75 syksyllä avioon. Hänen kanssaan jatkoin linturetkiä ja päästyäni -72 vuoden alussa ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaani Vilho Laxellin puusepänliikkeeseen oli luonnollista, että heti kun aloin kunnolla tienata hankin ensimmäisen järjestelmäkamerani Nikkormat FTN:n ja siihen muutaman objektiivin luonnon ja erityisesti lintujen kuvausta silmälläpitäen. Tokihan sillä ahkerasti kuvattiin myös tyttöystävää.

Kuvia "Krissestä" seurusteluaikoina

Kävimme usein myös yhdessä Kustavissa kuten -73 pääsiäisenä, jolloin menimme telttareissulle Isoluotoon 20.4 ja lähdimme pois 23.4. Reissu oli ikimuistoinen juostessamme päivät pitkät kameroinemme kurkien perässä kuitenkaan saamatta kovinkaan kummallisia kuvia ja yöt palelimme teltassa lämpötilan laskiessa hieman nollan alapuolelle. Aamulla herätessämme ja teltan oven avattuamme avautui silmiemme eteen valkeana hohtava kuurainen maisema mutta onneksi aurinkoiset päivät lämmittivät ilman iltapäivisin pitkälti toiselle kymmenelle. Ne olivatkin upeita päiviä keväisen luonnon heräillessä ja meidän kierrellessä ympäri saarta kuvaillen ja kurkia jahdaten. Ja taas yöksi palelemaan. Viimeisenä päivänä lähtöä tehdessämme kolme kurkea laskeutui leiripaikkamme lähelle rantakalliolle vain muutaman kymmenen metrin päähän. Ja minulla tietenkin siinä vaiheessa kameralaukku jo pakattuna. Tulivatkohan omin silmin todistamaan että nyt noista kiusankappaleista vihdoin päästään ja heittämään hyvästit. Tosin tulevina vuosina kohtasimme vielä monet kerrat. Ohessa muistikirjan sivu tuolta reissulta.

Päiväkirjan sivut -73

En mielestäni oikein onnistunut lintukuvauksissa kun en tykännyt kovin paljon "kyykkiä" piilokojuissa ja muutoin kuvien saaminen tuntui hankalalta. Kuvausharrastuksen edetessä olin kuitenkin hankkinut kameraani paljeloiton ja sitä kautta päässyt kokeilemaan lähikuvausta. Kuvia perhosista, korennoista, heinäsirkoista ja muista hyönteisistä alkoikin syntyä ja ensimmäinen luontojuttuni julkaistiin -75 keväällä TS-Extrassa. Siitä alkaen olen aina silloin tällöin tarjonnut kuviani ja juttujani lehtiin ja Turun Sanomat, Luontokuva-lehti ja Kameralehti ovatkin niitä aina silloin tällöin julkaisseet. Myös pari kirjakäsikirjoitusta on syntynyt mutta niille en ainakaan vielä ole löytänyt kustantajaa.

Ensimmäinen julkaistu juttu 8.2.-75 TS-Extra

26.4.-75                         16.5.-75                         2.8.-75 

Valokuvauksen kautta alkoi kiinnostukseni eri taidemuotoja kohtaan viritä ja ahkerana kirjastonkäyttäjänä sattui usein käsiini myös taidekirjoja valokuvateosten lisäksi. Sellaiset nimet kuin Henry Moore, Constantin Brancusi, Alberto Giacometti, Barbara Hebworth, Antoni Tápies, Pierre Soulages, Laila Pullinen, Kain Tapper, Reidar Särestöniemi, Nandor Mikola, Sam Vanni sekä tietenkin Picasso sykähdyttivät mieltäni ja kun vielä sain lukea Suomen taideteollisuuden 50- luvun kultakaudesta ja Tapio Wirkkalasta, Timo Sarpanevasta, Kaj Franckista ja kumppaneista olin myyty. Valokuvauksen alalta tutuiksi tulivat Andreas Feininger, Ansel Adams, Matti Saanio, Matti A. Pitkänen, Pentti Sammallahti sekä tietenkin suomalaisen luonnonvalokuvauksen kovat nimet Yrjö Kokko, Veikko Korkolainen, Allan Paulin, Hannu Hautala, Jorma Luhta ja monet muut. Koko 70- luvun "ahmin" em. nimien ja lukemattomien muiden tuomia vaikutteita ja tein omia alkeellisia kokeilujani. Tulokset eivät olleet kovin kummallisia mutta into oli kova. Kehitin ja vedostin kuvani jo tuolloin itse joista muutama esimerkki alla.

Luontokuvia 70-luvulta

Jo 70-luvulla olin kuvaillut paljon mustavalkokuvia väridiojen lisäksi mutta 80-luvun alussa käsiini  sattui Andreas Feiningerin kirja "Hyvä valokuvaaja" ja sen innoittamana hankin käytettynä kaksisilmäisen 6x6 negakoon kameran ja aloin "tosissani" yritellä mustavalkoisia ns. "taidekuvia" luonnosta. 6x6 nega oli mielestäni jotain aivan muuta kuin kino ja käytellessäni Feiningerin oppien mukaisesti mahdollisimman hidasta (ASA 25) filmiä, himmentäen "tappiin" pitkillä suljinajoilla pääsin mielestäni ihan kohtuullisiin tuloksiin. Kehitin filmit itse jolloin saatoin vielä vaikuttaa negojen kontrasteihin ja vedostuksessa kokeilin erilaisia jälkivalotus ym. konsteja. Joitakin esimerkkejä tämän ajan kuvistani löytyy alta. Näihin kuviin ja vähän muihinkin olen myös kirjoitellut pieniä runoja.

Ensimmäinen runo   2.2.1972

 80-luvun kuvia

Runokuvia

Samalla maalailin aina silloin tällöin jonkun taulun, piirtelin, kokeilin puuveistosten tekoa ja kirjoittelin pakinoita. Myös esinesuunnitelmia alkoi syntyä ja niitä tarjoilinkin eri tehtaille. Olin kuitenkin koko ajan varsinaisessa leipätyössäni puuseppänä ja pintakäsittelijänä joten aikaa "taiteiluille" ei niin kauheasti jäänyt. Olipahan viimisen päälle kiva harrastus leipätöiden ohessa.

Eräs pakina

 Toinen pakina              Kolmas pakina

Työelämää...

Puusepänliike Vilho Laxell  3.1.1972 - 29.9.1975

(valmistettiin televisio ja radiolaatikoita ASA Radio Oy:lle)

Ruokatuntisin työpaikkaliikuntaa "lätkän" merkeissä

Huonekalujen entisöintiä Huonekaluliike  Arvo Erikssonilla (entisöitiin Turun Vanhan Akatemiatalon kalusteita

jossa silloin toimi Turun Arkkihiippakunnan Tuomiokapituli sekä Turun Hovioikeus ja mm. Akatemiatalon juhlasalin

tuolit sekä Kateederi ja jonkin verran kalusteita Turun linnaan mm. juhlasalien tuoleja)

ja iltaisin "firabelinä" Antiikkiliike Assmuthilla 16.3.1979 - 7.2.1980

Finmarin ja Siltalan veneveistämöillä lakkarina 17.4.1980 - 25.11.1983

-83 syksyllä olin ollut kymmenisen vuotta muiden hommissa mm. eräässä entisöintiliikkeessä sekä Finmarin ja Siltalan veneveistämöissä joissa hankkinut mielestäni kohtuullisen ammattitaidon ja niinpä rohkenin perustaa yhdessä vaimoni kanssa oman yrityksen joka oli ollut haaveenani jo alle kaksikymppisenä. Niinpä syntyi Tyylikaluste-entisöinti niminen firma joka eli vajaat kymmenen vuotta ja jossa teimme lähes kaikkea mahdollista entisöintityötä kuten puukorjauksia, pintakäsittelyjä, verhoiluja, wienerpunontaa jne. Teimme myös alihankintamaalausta P.O.Korhosen huonekalutehtaalle sekä omia tuotteita. Paljon puhuttu 90-luvun vaihteen lama iski meihinkin ja kun työmme pikkuhiljaa vähenivät löimme hanskat tiskiin -93 ja lopetimme yrityksen. Yrittäjän arki oli siinä määrin kiireistä aikaa että niiden vuosien aikana ei paljon tauluja maalailtu eikä luontoa kuvailtu.

Alihankintamaalausta P.O.Korhosen huonekalutehtaalle 1984 - 1992 yhteensä n.30000 yksikköä

Kari Asikaisen suunnittelemia Kari-tuoleja ja pöytiä sekä Scheletro-ryhmiä

Tyylikaluste-entisöinti 1983-1993

Alkoi sekalaisten hommien ja työttömyyden pätkittämä aika joka valitettavasti jatkuu edelleen. Viimeksi toimin paja-ohjaajana eräässä yhdistyksessä joka tarjoaa töitä pitkäaikaistyöttömille, maahanmuuttajille, nuorille ym. syrjäytymisvaarassa oleville. Toimin jo aiemmin reilut 2 vuotta vastaavissa tehtävissä nuorten parissa Turun Kaupungin Nuorten Pajakeskuksessa ja olen kokenut hommat varsin mielenkiintoisiksi ja haastaviksi.

Turun Kaupungin Nuorten Pajakeskus 16.8.1999 - 27.2.2002

Pajaohjaajana maalaamossa

Viime vuodet onkin sitten ollut aikaa palata vanhojen rakkauksien eli kuvataiteiden pariin ja jonkin verran on töitä syntynytkin, laadun saat arvioida Sinä näitä sivuja selaillessasi.

-96 minut hyväksyttiin Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n jäseneksi ja kesällä -02 minulla oli ensimmäinen näyttely Ruissalon opastuskeskus Tammenterhossa. Muutamia lehtijuttujakin on nähnyt päivänvalon ja ehkä se ensimmäinen kirjakaan ei jää pelkäksi haaveeksi mutta vanhan sanonnan mukaan...

"Eteenpäin elävän mieli,

kuollut taakseen katsokoon!"

Joten eiköhän tässä jo istuttu tarpeeksi tietokoneen ääressä

menneitä muistellen

joten taidan painua takaisin hommiin

josko vaikka jotain vielä syntyisi.

Ehkä jatkan lisää toisella kertaa.

 Kiitos kun viitsit lukea.

alkuun             yhteys