Kun jäkäläruusut

puhkeavat kukkaan

on kuolema

lähellä

hiljaa se on

hiipinyt

luokse väsyneen puun

joka kerran

kukoisti

kasvoi suurin

odotuksin

varttui lehtien

havinaan

nyt on pelko

sydämessä

murhe suuri

huomisesta

aavistaen osansa