Lehtimatto levitetty

juurel vanhan tammipuun

viimat vaikeet

kylmät, kovat

sulkivat ne hältä suun.

Enää eipä ääntelehdi

havise ei tuulessa

elon vilja

maahan maatuu

syksyn synkän tullessa.

Toivoa sen

silti sopii

sitä kun ei viety pois

elää ehkä

jälleen kerran

keväässä taas uudessa.