Karuimmalle kasvumaalle

joutunut on juurtumaan

puristavat

kivet kylmät

suojele ei taivaskaan.

Silti aina

hiljaisesti

kantaa vaiti taakkaa maan

kurkottelee korkeuksiin

vaik´ei apuu tulekaan.

Syksyn tullen

raskain mielin

irrottaa hän otteestaan,

varistelee

kesän sadon

pitkin maata

routaisaa.