Yhtenä iltana
Kierto kehrän
säkenöivän
päättymässä kaamokseen
pilvet synkät
sateen kantaa
maisemaan jo routaiseen
ulvoo tuulet
lehdet lentää
keltaisina pintaan veen
joka hiljaa
myöden antaa
jähmettyen paikalleen
linnutkin on
täältä menneet
ystäväni viimeiset
perhosista
en mä tiedä
mihin lienee kadonneet
kaikki kuolee
hiljaa hiipuu
hiljaisuus vain päällä maan
ehkä joskus
jälleen kerran
kurjen huudon kuulla saan
sitä ennen
vaippa valkein
peittää tienoot harsollaan
hohtaa hetken
sitten tummuu
painuu sekin unholaan
muistoja vain
mieleen tummaan
kipunoiksi jäänyt on
hehkuen ne
siellä loistaa
viel en ole toivoton
oispa mulla
myöskin joskus
lepohetki jälkeen työn
uinuisinpa autuaasti
läpi pitkän synkän yön
syliin rakkaan
käpertyisin
lämpöään hän mulle suo
kenties aamu
aurinkoinen
jälleen kerran
lohdun tuo
yhdessä taas
matkaisimme
toisiamme tukien
kaikki hetket
kipeimmätkin
rikkaudeks lukien
ammentaa me
niistä voimme
voimaa kestää tulevaa
rakkaus kun
meillä roihuu
nujerra ei
kaamoskaan
JTS 22.10.2001