BW178
*
hiljaa painuu
päivä mailleen
ranta jäinen hiljenee
vaienneet on
kaislat sorjat
sentään paukkuu pakkanen
kulki tuuli
ohitsensa
lepoon raskaan päivätyön
synkät varjot
pitenivät
saatellen sen
luokse yön
joka kuiskii
sille korvaan
salaisimmat sanomat
joit ei tiedä
ihmislapset
vanhemmatkaan viisahat
*