BW1423
*
karuimmalle kasvumaalle
joutunut on juurtumaan
puristavat kivet kylmät
suojele ei taivaskaan
silti aina hiljaisesti
kantaa vaiti taakkaa maan
kurkottelee korkeuksiin
vaik´ei apuu tulekaan
syksyn tullen raskain mielin
irrottaa hän otteestaan
varistelee kesän sadon
pitkin maata routaisaa
*